Askartelin täällä pojalle pari kappaletta tuttinauhoja ja tässä tulee ohjeet myös tänne 🙂 Tuttinauhojen teko sinänsä ei ole hankalaa, mutta tuo minun kankaani oli trikoota, eli erittäin joustavaa ja venyvää, eikä ollenkaan sellaista skarppia. Piti siis keksiä jokin ”patentti” millä nauhasta saisi tuollaisen tukevamman ja littanan. Meillä muuten ei edes juurikaan tuttia syödä, vaan se on ollut lähinnä sellainen hätävara kapistus kauppareissuille, tai jos iltaisin meinaa pikku miestä jokin asia hermostuttaa. Yleensä tutti lentää nopeasti kaaressa suusta pois, mutta nyt ei sentään ihan kaupan lattialle asti, kun se on nauhassa kiinni, heh! Toisaalta hän kyllä haluaa sen nopeasti myös takaisin, ja saattaa hetkeksi rauhoittua imemään tuttia. Toisen lentävän tutin jälkeen…